4.10.1932 oli Eila-äitini syntymäpäivä. Yhdeksän vuotta sitten hän kuoli syöpään. Usein muistelen hänen tarmokkuuttaan naisena ja äitinä. Olen saanut häneltä paljon. Rakkaus ihmiseltä ihmiselle jatkaa eloaan vaikka päivämme päättyvätkin ajallaan. Kukin jatkamme viestinviejinä, oman määrittämättömän aikamme.
Minulle jokainen kohtaaminen elämässä on merkityksellinen. Toistemme tuntoja ja ajtuksia on tärkeä jakaa. Elämme vain hetken ja jätämme itsestämme jälken. Ja jäljellä on merkitystä.

Kannustakaamme toisiamme, olkaamme läsnä kaikissa päivissä.

---

Tänään todennäköisesti lähden kuuntelemaan OAJ:n ja Lastentarhanopettajien järjestämää vaalipaneelia kaupungintalolle klo 18. Siellä käytiin, rauhallisesti sujui. Antero vaan ei lukenut esittämääni kysymystä. Vaikka kaikki kysymykset piti käydä läpi.
Perjantaina olen Perniön torilla juttelemassa ja vastaamassa kuntalaisten kysymyksiin. Klo 10 - 12. Vaikka sataisikin olen paikalla. Grillataan makkaraa ja parannetaan maailmaa yhdessä. Kaikki ovat tervetulleita. ( Jos minua ei näy on sade huuhdellut jo Perniönjokeen. )
Lauantaina aamusta ollaan porukalla Salon torilla klo 9 jälkeen. Klo 10 aukeavat Messut Astrumissa. Siellä pyöritään aamupäivällä ja sitten omalta osaltani riennän sairaalan iltavuoroon. Sunnuntaina pääsenkin vielä aamupäivällä messuille, sillä sairastapauksen takia menenkin iltaan. Siis tapaillaan toreilla ja messuilla. Iloa ja valoa päiviisi, vaikka aurinko pilvessä piilotteleekin.
Me ihmiset voimme tehdä arjestamme lämpimämmän muistaen toisiamme.