Säröjä lasikatossa

Suomalaisessa politiikassa nuoret naiset ja miehet äitiys- ja isyyslomineen ovat tuttu näky. Politiikka saattaakin sen korkean julkisuusarvon ja ”täytyy elää kuten opettaa” -faktorin takia olla yksi kaikkein tasa-arvoisimmista työympäristöistä. Valtiohallinnon piirissä palkkapolitiikkakin on pitkään ollut melko avointa.

Naiset ovat viime vuosikymmeninä edenneet työelämässä huomattavasti, ja yhä suurempi osuus esimiestehtävissä toimivista on naisia. Palkansaajista, joiden työhön kuuluu esimiestehtäviä, oli naisia joka kolmas vuonna 2008, kun vuonna 1984 heitä oli vain viidennes. Erityisesti politiikassa naiset ovat jo pitkään olleet vahvasti mukana, ja esimerkiksi maan hallituksessa miehet ovat jo vähemmistössä.

Valtionyhtiössä ja valtion osakkuusyhtiössä naisten osuus hallituksessa on puolet, koska maan hallitus näin on edellyttänyt tasa-arvo-ohjelmassaan. Yksityisten yritysten puolella kehitys on ollut vaatimattomampaa: vuonna 2008 hallitusten jäsenistä naisia oli 12 prosenttia, viime vuonna 14. Olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että yritysten tulee itse hoitaa tämä epäkohta ja näin ollen olen vastustanut kiintiöitä. Toivon, ettei minun tarvitse muuttaa mieltäni.

Tavoitteena tulee olla lisätä naisten määrää myös yritysten operatiivisessa johdossa, koska sitä kautta saamme myös hallitusjäsenmateriaalia. On totta, että hyväveliverkostoissa ja nimitysvaliokunnissa pitää aktiivisesti ottaa kantaa siihen, löytyykö myös naisjäseniä. Myös omistaja voi tällaisessa asiassa olla aktiivinen.

Työelämän tasa-arvokeskustelussa on jotain kovin kaksijakoista. Omat kokemukseni ovat hyvin positiivisia, onhan minulla professori vaimonani ja työtovereissani paljon niitä, jolla on pieniä lapsia kotona. Itse koen, että naiseus ja miehuus ovat henkilön persoonalle alisteisia ominaisuuksia. Kuitenkin tilastoja lukiessa huomaa, että todellisuudessa tasa-arvo on välillä kovin haurasta.

Naisten kotonaolojaksot hidastavat palkka- ja urakehitystä, ja naisen euro on 81 senttiä. Alustavien tietojen mukaan palkkaero olisi vuodesta 2008 vuoteen 2009 kaventunut naisen euro noussut 82 senttiin, mutta luulen, että tämä tiedon takana ei ole vain naisten meno eteenpäin vaan myös miesten meno taaksepäin laman seurauksena.

Usein kuulee sanottavan, että palkkaero johtuu siitä, että niin suuri osa naisista on matalapalkka-aloilla töissä. Se ei ole mikään selitys, vaan selitys on se, että meidän yhteiskunnassamme paperimiestä ja it-suunnittelijaa on arvostettu rahallisesti enemmän kuin lastentarhanopettajaa tai sairaanhoitajaa. Ensin mainituilla aloilla on lisäksi ollut varaa tehdä palkkajärjestelyjä ainakin osittain sen takia, etteivät ne ole kantaneet yhtä suurta rahallista vastuuta tulevaisuuden veronmaksajista.


Sama palkka, sama mahdollisuus uralla etenemiseen, vanhemmuuden kulujen oikeudenmukainen jakaminen työnantajien kesken – mitä muuta vielä voisimme tehdä, jotta naisilla olisi samat mahdollisuudet työelämässä kuin miehillä? Miehet voisivat ottaa suurempaa roolia kotona.

Tiedän, että monen on vaikea jättää autotallinsa ja penkkiurheilunsa, mutta sitä saisi tehdä nalkuttamisvapaalla vyöhykkeellä, jos silloin tällöin tarjoutuisi tiskaamaan. Jos kotitöistä saa sovittua, silloin molemmat voivat hyvällä omallatunnolla erikoistua, jos se on se, mitä halutaan. Ja lastenhoito ei sitten ole kotityö, vaan molempien vanhempien etuoikeus. Tällaisia ajatuksia syntyy YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan kokouksessa New Yorkissa, jossa parhaillaan olen.

Kirjoittaja on tasa-arvoministeri.
Stefan Wallin

Kiitos Stefan hyviä ajatuksia paremman yhteistyön aikaansaamiseksi. Oli hienoa, että kirjoituksesi oli juuri Salon Seudun Sanomissa, eikä HS.ssa tai Turun sanomissa. Siis kotitöitä jakamaan joka taloudessa tasaisemmin, niin eiköhän hyväntuulisuutta ala kummuta. Nautitaan kaikki lasten kasvattamisesta, sukupuoleen katsomatta. Iloitsin myös Helsingin sanomien taloussivun " Sivuun - vähäksi aikaa". Jan- Henrik Mäkelä jätti työnsä miettiäkseen, mitä oikeasti haluaa tehdä.Aikalisä antoi mahdollisuuden lapsen kasvatukseen, opiskeluun ja tulevaisuuden pohdintaan. Perheen etu.
2010-luvulla puhutaan Työhyvinvoinnista, Joustavuuden filosofiasta, Kasvun kyseenalaistamisesta, Osa-aika eläkkeistä, vuorotteluvapaista, työn mielekkyydestä, aivotyön lähdöstä Suomesta, työurien pidentämisestä, Työelämän laadusta...

Maailma ei romahda, eikä pysähdy, vaikka työelämästä irtaantuu hetkeski.

Suosittelen tutustumaan:
Niilo Hakonen asiantuntija, EK
Tuija Oivo ylihoitaja TEM
Merja Kauhann, tutkimuskoordinaattori, Pt
Anne Hyven, työpsykologi, Mehiläinen