Ajatuksen juoksua

Olen ikäni ollut kova tekemään töitä. Meillä on mukava työyhteisö ja hyvä ilmapiiri. Aamuisin on mukava mennä töihin. Havahdun pohtimaan, että voisin tehdä elämälläni muutakin.

Epävarmuudessa ja jatkuvassa stressissä eläminen harvoin tuo ihmisistä parasta esiin. Työpaikoilla pakkotahtinen puurtaminen vie voimat ja monilla kolkuttaa takaraivossa pelko saneerauksesta tai organisaatiomuutoksesta. Elämäänsä tavalla tai toisella tyytymättömät pyörittelevät nytkin mielessään edestakaisin erilaisia vaihtoehtoja. Usein ratkaiseva askel jää lopulta ottamatta.
Epävarmuus tulevaisuudesta hillitsee unelmien toteuttamista ja arkirealismi asuntolainoineen ja lapsineen pitää jalat tiukasti maassa.
Työelämässä raataminen on osa maailmantalouden rakennetta, joka perustuu jatkuvan talouskasvun ajatukselle. Ihmisistä pyritään saamaan kaikki irti tehokkuuden nimissä. Palkka pitäisi käyttää suoraan kulutukseen kansantalouden pyörittämiseksi.

Tosiasiassa se, mitä työelämässä puurtajat kaipaavat, on vapaa-aika, eivätkä turhat tavarat. Varsinkin naiset kokevat jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Mikäli töissä antaa kaikkensa, jäävät lapset liian vähälle huomiolle. Kaiken lisäksi pitäisi kyetä pitämään terveydestään ja ulkonäöstään huolta ja vaalia parisuhdettakin.

Kerskakulutuksessa uuden hankinnasta syntyy loputon kilpavarustelun kierre. Luopuessaan korkeasta elintasosta ja organisaatioon kuulumisen tuomasta statuksesta luo samalla uuden suhteen rahan käyttöön. Puhun kohtuullisuuden puolesta. Turhasta luopuessaan voi samalla siivota mielen sopukat. Koen, että myös henkinen elämäni raikastuu.

Elämän tarkoitus ei ole saada koko ajan lisää , vaan tulla siksi ihmiseksi, joka on. Siihen ei päästä tavaroiden kautta.