23.12.2015 
Wednesday, December 23, 2015, 14:43
Tänään käymme tapaamassa sukumme uutta versoa. Pienen tytön tapaaminen juuri joulun alla herkistää mielen ja sydämen. Saa tuntemaan suurta kiitollisuutta. Odotusta, sydän täynnä rakkautta.

Osaammeko viettää Joulua?

Olemmeko valmiit unohtamaan, mitä olemme tehneet muille ihmisille, ja muistamaan, mitä muut ovat tehneet meille;

olemaan ajattelematta, mitä maailma on velkaa meille, ja miettimään mitä me olemme velkaa maailmalle;

siirtämään oikeutemme taka-alalle, velvollisuutemme keskivaiheille, etualalle mahdollisuutemme tehdä vähän enemmän kuin sen mitä meiltä odotetaan;

ymmärtämään, että lähimmäisemme ovat aivan yhtä todellisia kuin mekin, ja yrittämään nähdä heidän kasvojaan
syvemmälle heidän iloa janoavaan sydämeensä;

myöntämään, että ainoa kunnon syy olemassaoloomme
ei ole suinkaan se, mitä saamme elämältä, vaan se,
mitä me itse annamme elämälle;

lopettamaan valittelumme, että koko maailman asiat
ovat hullusti, ja etsiselemään ympäriltämme paikkaa,
johon voisimme kylvää muutaman onnen siemenen.

Olemmeko valmiit tähän kaikkeen vaikkapa
vain yhden päivän ajan?
Silloin olemme myös valmiit viettämään joulua.




Kommentit