Pääkirjoitus | Vieraskynä
Perhevapaita ei tule uudistaa talouden ehdoin
Työllisyyden ja julkisen talouden kannalta tehokkain perhevapaamalli ei välttämättä edistä sukupuolten tasa-arvoa.

Julkaistu: 18.3. 2:00
KOKOOMUS ja Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) julkistivat vastikään omat perhevapaamallinsa. Uudistustarve nostetaan esiin myös kannustinloukkutyöryhmän tuoreessa selvityksessä.

Lähes kaikki perhevapaauudis­tusta vaativat toimijat ilmoittavat tavoit­televansa naisten työmarkkina-aseman parantamista ja tasa-arvoista vanhemmuutta. Uusien perhe­vapaamallien ja niistä käytävän keskustelun lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että sukupuolten tasa-arvo on jäämässä talouden ja työllisyyden jalkoihin.

TASA-ARVOTUTKIJAT ja naisjärjestöt ovat ajaneet tasa-arvoa edistävää ja hoivavastuuta tasaavaa perhe­vapaauudistusta vuosikausia mutta törmänneet työnantajajärjestöjen ja poliitikkojen muodostamaan seinään. Uudistus on ottanut tuulta ­alleen vasta, kun perhe­vapaat on alettu ymmärtää eko­nomeja, oikeistoa ja elinkeino­elämää kiinnostavana työllisyys- ja talouspoliittisena kysymyksenä. Tämä kertoo tasa-arvokysymysten heikosta arvostuk­sesta.

Monia keskustelijoita motivoi ­ensisijaisesti työllisyyden lisääminen Suomessa. Sukupuolten tasa-arvosta ja hoivavastuun jakamisesta onkin ­tullut koristeita, joiden avulla edistetään talouteen liittyviä tavoitteita.

Keskittyminen talouteen on muuttanut keskustelun käsitteitä. Yleistynyt tapa puhua ­kotihoidon tuesta kannustinlouk­kuna suuntaa huomion työmarkkinoihin ja yksilöiden motivaatioon tehdä työtä. Naisten ja miesten epätasa-arvoiset taloudelliset asemat ja lapsiperheiden köyhyys jäävät sivuun.

Talouden ensisijaisuus näkyy myös uudistustarvetta perustelevassa tiedossa, jossa korostuvat työl­lisyystilastot. Tärkeä tutkimustieto vanhempien omista näkemyksistä ja perhevapaiden käytön suhteutumisesta vanhempien koulutustaustaan ja työmarkkinatilanteeseen on vähemmän näkyvässä roolissa.

TUTKIMUSTEN mukaan sekä pisimpään kotihoidon tukea käyttävät ­äidit että vähiten perhevapaita käyttävät isät ovat useimmiten vähän koulutettuja, pienituloisia ja heikossa työmarkkina-asemassa.

Ellei tutkimustietoa huomioida laaja-alaisesti, on vaarana, että perhevapaauudistus toteutetaan koulutettujen ja hyvässä työmarkkina-asemassa olevien vanhempien ­ehdoin. Tällaisissa perheissä isät ­todennäköisemmin käyttävät heille kiintiöidyn vapaan ja äidillä on vakituinen työpaikka, johon palata.

Talousnäkökulma näkyy myös pyrkimyksenä kustannusneutraaliuteen: perhevapaiden uudistaminen ei saisi kasvattaa julkisia menoja. Tavoite heijastaa piintynyttä ajatusta siitä, ettei tasa-arvo saisi maksaa.

KUSTANNUSNEUTRAALIUDEN tavoittelu on johtanut siihen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämä ja naisjärjestöjen pitkään ajama 6+6+6-malli on tuomittu liian kalliiksi. Mallissa isille korvamerkitty kuuden kuukauden vapaa yhdistyy ­ansiosidonnaisen vanhempainrahakauden pidennykseen. Uusissa malleissa ansiosidonnainen vapaa pitenisi vain joitain viikkoja.

Koska kaikki isät eivät käyttäisi heille kiintiöitävää osuutta, isä­kiintiön merkittävä kasvattaminen ilman vanhempainrahakauden pidentämistä heikentäisi äitien, perheiden ja lasten tilannetta.

Tämä on ongelma EK:n mallissa, jossa 12 kuukauden vanhempain­rahakausi jaetaan vanhempien kesken puoliksi. Jos isä jättää kiintiönsä käyttämättä, äiti putoaa kotihoidon tuelle lapsen ollessa kuuden kuukauden ikäinen. Verrattuna nyky­tilanteeseen perheen tulot pienenevät ja äidin taloudellinen itsenäisyys kärsii. Tutkimustiedon valossa näin kävisi useammin jo muutoinkin pienituloisissa perheissä.

PERHEIDEN valinnat ovat sidoksissa sukupuolten työnjaon pitkään historiaan, eikä tilanteen voi olettaa muuttuvan taikaiskusta. Uudistus on tarpeen, mutta sen lähtökohtana tulisi olla tutkimukseen perustuva ymmärrys perheiden, työelämän ja yhteiskunnan sukupuolittuneista rakenteista ja pyrkimys muuttaa ne tasa-arvoisemmiksi.

Tasa-arvo pitäisi nähdä investointina hyvinvointiin. Perhevapaamalli, joka todennäköisimmin parantaa työllisyyttä ja rasittaa vähiten julkista taloutta, ei välttämättä edistä ­sukupuolten tasa-arvoa.

Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo

Elomäki toimii Suomen Akatemian tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa ja Ylöstalo tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa.