Suomenhevosella on jalka kipeänä. Sain eläinlääkäriltä sulfakuurin. Kengittäjä on tulossa.

Hyvää palvelua maaseudulla: kotiin tuotuna porkkanaa, perunaa, munia ja tomaatteja. Ei tarvitse lähteä kaupasta kantamaan.

Voi tätä puintiajan vesisadetta.
Aamupäivällä kodinhoitoa ja hevosten liikuttelua. Iltapäiväksi Järjestelytoimikunnan seminaariin. Paljon on keskeneräisiä asioita tulevan Salon tulevaisuudesta päätettäväksi.

Sairaalan syöpäpoliklinikkalla työpäivä.

Illalla oman kunnan valtuusto. Muun muoassa liikuntakeskuksen asiasta keskustellaan.

Aamuvuorossa.

Illalla vieraita.

Luin vuosi sitten kirjan Viikkoja, kuukausia. Sen kirjoittajat Reko ja Tiina Lundan elivät kirjaa kirjoittaessaan vaativaa aikaa. Siinä yhtäläisyydet oikeaan elämään ovat ilmiselvät. Reko Lundanin aivokasvain ei hävinnyt hoidoista huolimatta. Nyt vuosi puolison kuolemasta Tiina Lundan on kirjoittanut kirjan "Ensimmäinen kesä".
" En ajattele sitä mikä puuttuu, vaan sitä mitä on olemassa"
Koska oikeasta elämästä tulee puhua ja olla tietoinen, haluan lukea Tiinan kirjan. Viikkoja kuukausia -kirja koskettaa. Elämää oppii ymmärtämään menetysten kautta. Tänään oli Helsinngin Sanomissa kirjoitus "Ei mikään kansallisleski". Tiina Lundan kirjoitti kirjan siitä miten äiti ja tytär selviävät perheen isän kuolemasta.

Aamuvuorossa sairaalassa, klo 7 - 15. Työn mielekkyys piilee ihmisten keskinäisessä luottamuksessa ja toistensa tuntemuksessa. Potilaille vuorovaikutus on tärkeää. Erilaisissa elämäntilanteissa he tarvitsevat tukea ja kannustusta yksilöllisine tarpeineen. Koin tänään työni tärkeäksi.

Työpäivän jälkeen kävin torilla Salo-päivään liittyviin järjestötapahtumiin tutustumassa. Monia hyviä ajatuksia tuli vaihdettua. Ja olipa jälleen kiva tavata ihania ihmisiä. Erilaiset kohtaamiset ovat elämän suola.
Kesän muisto