Sateinen päivä.
Sairaalassa iltavuorossa.

Perinteinen metsämustikka ei antanut kylmän kevään takia satoa. Olimme Harrin kanssa ensimmäistä kertaa poimimassa pensasmustikkaa Ylönkylässä. Mukava kokemus. Marjat olivat varsin suuria ja palvelu erinomaista. Marjojen maku miellytti meitä.

Salon Seudun Sanomissa ja oli pieni artikkeli jossa Suomen Tietotoimisto on antanut tiedoksi tutkimustuloksen, että täpötäydet osastot altistavat hoitajia masennukselle. Tutkimukseen osallistui yli 7000 erikoissairaanhoidon työntekijää. Tutkimuksen mukaan hoitajien ja lääkärien riski masennuslääkityksen aloittamiseen kasvoi, jos he olivat työskennelleet ylikuormitetulla osastolla vähintään puoli vuotta.
Työterveyslaitoksen professori Mika Kivimäki
pitääkin tärkeänä sitä, että sairaalat seuraavat osastojen potilasmääriä.

Kokemukseeni perustuen henkilöstön hyvinvoinnilla on olennainen vaikutus työn laatuun ja jaksamiseen siinä. Ihminen ei ole kone. Hoitohenkilöstö tekee työtä omalla persoonallaan ja tunteet ovat osa ihmistä. Ammatillisuus on olennaista hoitotyössä. Ylikuormitus pitkään jatkuessaan ei tee kenellekään hyvää.

Lainamakasiinissa kaffella ja taidetta katsomassa. Ihana paikka meillä ihan kirkon vieressä. Jatkoimme mökille saunaan. Uiminen sateella ei ole hassumpaa. Vedet vaan ovat viileistä öistä kylmenneet. Ja illalla paistettiin hyviä mustikkapiirakoita.
Henrillä ja Allulla oli kivaa porukassa.

Aamukahvin ja Salon Seudun Sanomien jälkeen luin tuoreimman Kotilieden 5.8. 2008 numero 15. Kotiliesi Swazimaassa
Punaisen Ristin siemen ja taimi-avustuksella köyhät perheet selviytyvät yli talven. Äidit ja lapset hoitavat kasvimaata josta ravinto yhdessä kasvatetaan. HIV-positiivisuus on yleistä. Tarinan luettuaan järkyttyy, vaikka tietoa on paljon saatukin, silti jää palan tunne kurkkuun. Ilmastonmuutos lisää köyhyyttä, heikko ravitsemus lisää kuolleisuutta. Koulutuksen kautta SPR auttaa perheitä ja lapsia. Aidsin jäljiltä Swazimaassa on 80 000 orpoa tai puoliorpoa lasta.
Osallistu nälkäpäivän keräykseen!

Omalla käyttäytymisellä on merkitystä. Ympäristön kuormituksella ja energiatalouden kurissa pitämisellä on jokaisen omalla kohdallaan otettava vastuuta. Henkilökohtainen työmatkani on 30 km kotoa Saloon kolmivuorossa. Omalla autolla kulkeminen on välttämätöntä.
Perheemme asui 17 vuotta Salossa, silloin oli ilo kulkea matkat pyörällä. Ruokakaupasta tullessa väkisinkin peilaa kuitin sisällön kuin myös auton tankkauksen jälkeen. Sairaanhoitajan palkalla on oppinut keskittämään ostoksia. Ei suuret tulot vaan pienet menot!

Illalla Perniön Urheilijoiden Leijona-joukkue( 95-96 )lähtee Paraisille pelaamaan jalkapalloa. Vanhemmat lähtevät kuljettamaan omien mahdollisuuksiensa mukaan. Pääsen mukaan kannustamaan poikia.

Aamulla Halikon kunnantalolle järjestelytoimikunnan kokoukseen.

Päivällä teimme Tuijan kanssa kotiseuturetken "juurille" Perniöön. Jyrki, Anne, Sylvi ja Anton ottivat meidät lämpimästi vastaan.

Koulut alkavat ensi viikolla. Monissa perheissä lasten hiustenleikkuu käy ajankohtaiseksi. Meillä Henri pääsee siistiytymään huomenna.Vielä tänään futistreeneihin mennään tukka hulmuten.

Omaisen kokema kivunhoidon riittämättömyys terminaalivaiheen syöpäpotilaalla on ikävä asia. Kuulin asiasta Laurin Markkinoilla. Vastuut kipulääkeannoksen nostoon on tehtävä selväksi.Ohjeet tilanteen varalle pitää antaa etukäteen, jotta hoitohenkilöstö pystyy toimimaan ilman erityisiä yhteydenottoja. Vastuulääkäri pitää ola tavoitettavissa, mikäli ohjeita ei ole annettu. Asian eteen on vielä paljon tehtävää. Kivunhoidon ja syövänhoidon alueellinen kehittäminen on alueellamme tarpeellista väestömme hoidon laadun varmistamiseksi. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on tarpeellista ja välttämätöntä. Sairaalassamme kipuryhmässä pohdimme ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Yhteistyö terveyskeskuksen kanssa on hyvää.
Syöpäpotilaiden konsultatioita tulee onkologille niin sairaalasta kuin terveyskeskuksestakin. Kipu- ja syöpähoitajana haluan tehdä hyviä, inhimillisiä päätöksiä alueemme väestön parhaaksi.

Syöpäpoliklinikan toiminta käynnistyi heinäkuun tauon jäljeen.

Lainaus Selviytyjän matkaoppaasta:

Sitä luulee, että hetki, jolloin tieto lävistää tajunnan, on pysähtynyt. Liikenteen melu häipyy, aika pysähtyy, korvat lakkaavat kuulemasta, iho tuntemasta. Mutta ei.
Miten käy lasten? Kuka käy äidille kaupassa?
Miten kertoa hermoheikolle siskolle niin ettei se kuvittele pahinta? Työkavereille? Ystäville?
En siis koskaan päässyt Italiaan.
En koskaan tavannut sitä suurta rakkautta, josta uneksin,
en ajanut moottoripyörällä, en koskaan nähnyt vanhaa ystävääni...
Juuri kun kaiken pti olla niin hyvin. Seesteistä, jopa vähän tylsää.
niin tulee tämä ja pistää pakan uusiksi.
Teinkö jotain väärin? Onko tämä kohtalo?
Kosto? Tarkoitus? Minka?
Tässäkö kaikki? katso 29.6.2008 julma viive

Illalla hallituksen kokous omassa kunnassa.