Puheenvuoro hyvinvointivaltion tulevaisuudesta

Tarkastelkaamme terveydenhuoltomme tulevaisuutta. Väki vanhenee ja nykyistä pienempi työikäisten joukko huolehtii vanhuksista. Suhde tulee olemaan Euroopan huonoimpia parinkymmenen vuoden kuluttua. Tarvitaan nuorta väkeä hoitotyöhön ja moneen palveluammattiin. Tulevat vanhukset ovat nykyistä terveempiä ja hoidon tarve siirtyy kauas pitkän elämän loppujaksolle. Huolta pitää kantaa nuorison terveydestä, syrjäytymisestä, tupakoinnista, painonnoususta, alkoholin kulutuksen kasvusta ja psyyken sairauksien yleistymisestä.

Keskeisiä ongelmia ovat sairastavuuden suuret alueelliset ja sosioekonomiset erot: työtä, toimeentuloa ja alueellisia elinehtoja, sairastavuutta, elämän laatua ja elämän pituutta tulee tarkastella asiantuntemuksella, kokemukseen ja alueellisiin olosuhteisiin tarkoin perehtyen. Työehdoista neuvoteltaessa olisi viisasta siirtää paino henkisen hyvinvoinnin rakentamiseen.

Kansalaiset ovat koulutettuja, tietoisia sairauksistaan, tutkimus- ja hoitomenetelmistä.
Terveydenhuollon kustannukset suurenevat nopeammin kuin kansantalous kasvaa. Väestön vanheneminen, kalliin teknologian eteneminen, ihmisten vaatimusten kasvu ja elämän lääketieteellistyminen ovat tämän huolen aineksia. Lääketiede teknistyy ja taloudelliset näkökohdat saavat ylivallan lääkintätaidon humanistisista arvoista.

Terveydenhuollon pulmat eivät ratkea niin kuin usein esitetään, vain rahoitusta lisäämällä. Tarpeet suurenevat sitä mukaa kun palvelut paranevat. Eivätkä kaikki tarpeet nouse vain ihmisestä itsestään. Kysymys on arvoista, terveydenhuollon tavoitteista ja sisällöstä.
Terveydenhuollon tavoitteena on edistää terveyttä ja estää sairauksien syntyä, parantaa ja hoitaa sekä tukea niitä ihmisiä, joita ei voida parantaa. Tavoitteena on myös vähentää sairauden aiheuttamia kipuja ja kärsimyksiä ja vähentää kuolevan ihmisen tuskaa. Oireiden hoito ei ole toissijaista vaan ensiarvoista.
Palvelujen järjestämismahdollisuudet vaihtelevat paikasta toiseen ja erot saattavat tulevaisuudessa kärjistyä. Terveydenhuollon keskeinen ongelma tulee olemaan, miten riittävät palvelut voidaan perustuslain mukaisesti turvata asuinpaikasta, iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Vaikka järjestelyvastuu kuuluukin kunnille, syntyy eettisesti sietämätön tilanne, ellei kunnissa ole maksajia. Ongelma on ratkaistava valtiovallan, kuntien ja kansalaisten kesken. Terveydenhuollon toimivuutta joudutaan seuraamaan uudella tavalla ja ohjausvastuuta tarkentamaan.
Sairaalat ovat pistäytymispaikkoja lyhyitä hoitojaksoja varten. Alueellinen infrastruktuuri rakennetaan uudella tavalla keskittämällä vaativaa osaamista. Terveyskeskuksessa on oltava vahvistetut resurssit perusterveydenhuollon järjestämiseksi. Potilastiedostot ovat elektronisia, ne on kytketty käypähoito-ohjeisiin ja ne sisältävät monenlaisia hälytysmerkkejä lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja muista vaaratilanteista. Teknologia on täynnä mahdollisuuksia. Kenen ehdoilla sitä toteutetaan?
Kehittyvän lääketieteen avulla lähes kaikki on mahdollista. Yhdet asettavat raja-aitoja taloudellisin perustein, toiset moraalisin, kolmannet pitävät sosiaalisen tasa-arvon toteutumista ensisijaisena. Välittäminen, kärsimysten ja kipujen lievittäminen ja parantumattomasti sairaiden hoito ei saa jäädä huipputeknologian jalkoihin. Priorisointikeskustelu tulee jatkumaan. Keskustelua käytäessä ei saa syyllistää parhaansa tekevää ihmisjoukkoa hoidon porrastuksen eri tasoilla.

OECD tyrmää Suomen yritykset saada työurat pidemmäksi

Rikkaiden maiden talousjärjestö OECD arvioi, että Suomessa tammikuussa tehdyt ehdotukset työurien pidentämiseksi ovat riittämättömiä. Hallitus pyysi OECD:n lausuntoa saadakseen ulkopuolisen ja tarpeeksi arvovaltaisen arvion eläke-ehdotusten vaikuttavuudesta.

OECD arvioi muun muassa, että arvio työkyvyttömyyseläkkeiden puolittumisesta on ylioptimistinen.

OECD:n epävirallinen arvio tuli keskeisille suomalaistahoille luettavaksi alkuviikosta.

Hallitus on pyytänyt OECD:n lisäksi myös kotimaisilta asiantuntijoilta arvioita siitä, miten tehdyt esitykset vaikuttaisivat työuriin. Arviot valmistuvat tänään keskiviikkona.

HS tutustui etukäteen Etlan lausuntoon, joka on yhtä lailla tyly kuin OECD:n. Etla ei ole löytänyt työryhmien esityksestä perusteita eikä tutkimustietoa siitä, että eläkkeelle siirtymisikä voisi ehdotetuin konstein merkittävästi nousta.

"Uskottavia linjauksia ei ole saatu aikaan", Etla kiteyttää.

HS:n tietojen mukaan OECD:n mielestä Suomessa on nostettava yleistä vanhuuseläkeikää 63 vuodesta 65 vuoteen ja tukittava varhaiseläkeväylät, jos työuria halutaan saada pidemmiksi ja eläkkeellelähtöä myöhemmäksi.

Työmarkkinajärjestöt väänsivät hallituksen pyynnöstä vuoden ajan kahdessa työryhmässä ehdotuksia, joiden tarkoituksena oli pidentää suomalaisten työuria kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Lopputulos jäi laihaksi, sillä eläkeikiä käsitellyt Jukka Rantalan työryhmä ei saanut minkäänlaista yhteistä ehdotusta aikaiseksi.

Työelämän laatukysymyksiä pohtinut Jukka Ahtelan ryhmä teki yksimielisen esityksen, jonka se väitti pidentävän työuria merkittävästi. Tämä väite ei saa minkäänlaista tukea OECD:lta. OECD pitää esityksiä sinänsä kiinnostavina, mutta järjestö ei katso voivansa tehdä niiden perusteella vastaavia laskelmia.

Etla kritisoi myös Ahtelan ryhmän raportin kirjoittamistapaa, koska Etlan mukaan Ahtelan raportista ei pysty erottamaan, mikä on ehdotus ja mikä yleistä pohdintaa. Toimenpiteisiin käytettävien resurssien määrää ei ole täsmennetty, aikataulua ei ole täsmennetty, välitavoitteita ei kerrota eikä sitäkään, mitä tehdään, jos tavoitteisiin ei päästä.

Asiantuntijoiden lyttäyksen jälkeen hallituksen täytyy nyt arvioida, miten eläkeikäasiassa edetään.

Hallitus yritti vuosi sitten yksipuolisella ilmoituksella nostaa eläkeikää 63 vuodesta 65 vuoteen, mutta ehdotus sai aikaan miltei yleislakon.

Yhteiskunnasamme on työtehtäviä joissa jatkaminen onnistuu helpommin kuin toisissa. Tämä ei ole yksiselitteinen asia. Ruumiillisesti raskas, kiireinen ja vaativa työ ei ihan kaikille sovellu eläkeikäisenä. Toki on tehtäviä, joissa muutaman vuoden työelämäpidennys ei tuota ongelmia. Yksilölliset tilanteet on otettava huomioon. Asioita ei voida vain päättää pöydän ääressä työtehtäviin perehtymättä.

Huomenta, näin aamusta klo 7 on sumuista ja märkää. Tie on floskainen ja lämmintä mittarissa yhden asteen verran.
- - - - - - - - - - -

Taloustieteen tohtori ja vuorineuvos Kari Neilimo

koulutti kaupunginhallitusta. Päätöksenteossa tarvitaan tilaa keskustelulle. Hyvä johtaminen valvoo myös operatiivista toimintaa. Tarkastusvalvonta, raportointi ja kuntalaisten palaute sekä henkilöstön palaute tyytyväisyyskyselyin säännöllisesti seurattavien toimien listalle kerran vuodessa. Tiedonkeruuohjelma erilaisista osaajista. Organisaation menestys lähtee nousuun asiakaslähtöisestä, tehokkaasta työnjaosta.

OSALLITUVA, KESKUSTELEVA PÄÄTÖKSENTEKO!

Työnjako, mikä kuuluu hallitukselle, lautakunnille ja valtuustolle. Delekointi, rajaukset, johtoryhmän yhteistyöprosessi. Tiedoksi asioita eteenpäin. Linjaukset virkamiesjohdon kanssa. Hallintosäännön linjaukset kokemukseen perustuen. Vuosikello työvälineeksi. Sisäinen valvonta. Riskianalyysi.

KUNNAN PÄÄSTRATEGIAT:
Toiminta / palvelustrategia
Tukipalvelustrategia
Organisaatiostrategia
Omistusstrategia

Strateginen prosessi
Itsearviointi toiminnasta
Iltakoulukeskustelut virkamiesvalmistelun kautta
15.4. Hallituksen itsearviointi
Osallistujat olivat erittäin tyytyväisiä. Koulutus eteni kysymysten ja keskustelun kautta.

- - - - - - - - - - -

Illalla Kaupunginvaltuusto. Itse käytin puheenvuoron Hyvinvointivaltion tulevaisuudesta / kustannuksista:


Tarkastelkaamme terveydenhuoltomme tulevaisuutta. Väki vanhenee ja nykyistä pienempi työikäisten joukko huolehtii vanhuksista. Suhde tulee olemaan Euroopan huonoimpia parinkymmenen vuoden kuluttua. Mistä saadaan nuorta väkeä hoitotyöhön ja moneen palveluammattiin. Tulevat vanhukset ovat nykyistä terveempiä ja hoidon tarve siirtyy kauas pitkän elämän loppujaksolle. Huolta pitää kantaa nuorison terveydestä, syrjäytymisestä, tupakoinnista, painonnoususta, alkoholin kulutuksen kasvusta ja psyyken sairauksien yleistymisestä.

Keskeisiä ongelmia ovat sairastavuuden suuret alueelliset ja sosioekonomiset erot. Väestö on jakaantumassa. Se koskee työtä, toimeentuloa ja alueellisia elinehtoja, sairastavuutta, elämän laatua ja elämän pituutta. Työehdoista neuvoteltaessa olisi viisasta siirtää paino henkisen hyvinvoinnin rakentamiseen.

Kansalaiset ovat koulutettuja, tietoisia sairauksistaan, tutkimus- ja hoitomenetelmistä.
Terveydenhuollon kustannukset suurenevat nopeammin kuin kansantalous kasvaa. Väestön vanheneminen, kalliin teknologian eteneminen, ihmisten vaatimusten kasvu ja elämän lääketieteellistyminen ovat tämän huolen aineksia. Lääketiede teknistyy ja taloudelliset näkökohdat saavat ylivallan lääkintätaidon humanistisista arvoista.

Terveydenhuollon pulmat eivät ratkea niin kuin usein esitetään, vain rahoitusta lisäämällä. Tarpeet suurenevat sitä mukaa kun palvelut paranevat. Eivätkä kaikki tarpeet nouse vain ihmisestä itsestään. Kysymys on arvoista, terveydenhuollon tavoitteista ja sisällöstä. Terveydenhuollon tavoitteena on edistää terveyttä ja estää sairauksien syntyä, parantaa ja hoitaa sekä tukea niitä ihmisiä, joita ei voida parantaa. Tavoitteena on myös vähentää sairauden aiheuttamia kipuja ja kärsimyksiä ja vähentää kuolevan ihmisen tuskaa. Oireiden hoito ei ole toissijaista vaan ensiarvoista.

Palvelujen järjestämismahdollisuudet vaihtelevat paikasta toiseen ja erot tulevat tulevaisuudessa kärjistymään. Terveydenhuollon keskeinen ongelma tulee olemaan, miten riittävät ja yhä laajenevat palvelut voidaan perustuslain mukaisesti turvata kaikille asuinpaikasta, iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Vaikka järjestelyvastuu kuuluukin kunnille, syntyy eettisesti sietämätön tilanne, ellei kunnissa ole maksajia. Ongelma on ratkaistava valtiovallan, kuntien ja kansalaisten kesken. Terveydenhuollon toimivuutta joudutaan seuraamaan uudella tavalla ja ohjausvastuuta tarkentamaan.

Sairaalat ovat pistäytymispaikkoja lyhyitä hoitojaksoja varten. Alueellinen infrastruktuuri rakennetaan uudella tavalla keskittämällä vaativaa osaamista. Terveyskeskuksessa on oltava vahvistetut resurssit perusterveydenhuollon järjestämiseksi. Potilastiedostot ovat elektronisia, ne on kytketty käypähoito-ohjeisiin ja ne sisältävät monenlaisia hälytysmerkkejä lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja muista vaaratilanteista. Teknologia on täynnä mahdollisuuksia. Kenen ehdoilla sitä toteutetaan?
Kehittyvän lääketieteen avulla lähes kaikki on mahdollista. Yhdet asettavat raja-aitoja taloudellisin perustein, toiset moraalisin, kolmannet pitävät sosiaalisen tasa-arvon toteutumista ensisijaisena. Välittäminen, kärsimysten ja kipujen lievittäminen ja parantumattomasti sairaiden hoito ei saa jäädä huipputeknologian jalkoihin. Priorisointikeskustelu tulee jatkumaan.
Keskustelua käytäessä ei saa syyllistää parhaansa tekevää ihmisjoukkoa hoidon porrastuksen eri tasoilla.

Raimo Sailas, Kanava-lehti 1 / 2010

" Niin pitkälle kuin silmä siintää on edessä suuria alijäämiä valtiontaloudessa ja kasvavia vaikeuksia kunnallistaloudessa. Kunnilla tulee olemaan hankaluuksia selvitä lakisääteisistä tehtävistään."

Kuntatalouden vakaudesta

Julkinen talous tienhaarassa, finanssipolitiikan suunta 2010-luvulla. VM:n julkaisussa kuntien tulorahoituksessa tulisi harkita maksutulojen osuuden lisäämistä. Kuntien tulokehitystä voidaan vakauttaa vähentämällä niiden verotulojen suhdanneherkkyyttä supistamalla kuntien yhteisövero-osuutta, joka on kuntien epävakain tuloerä.
Kiinteistövero on mahdollisuus. Jäteveron tulouttaminen kunnille?

VM:n mukaan on kuntien taloutta ohjattava tehokkaammin, jotta lakisääteiset velvoittet ja rahoitus pysyvät tasapainossa. Uusien velvoitteiden säätämistä on vältettävä. Valtionosuusprosenttia voitaisiin harkita alennettavaksi.

Kunnanjohtajien palauttaminen hallitusten puheenjohtajiksi. Taloudesta vastuunalaisten hallitusjäsenten asettamista kunnanhallituksiin. Yleistoimivaltaisen talouslautakunnan tarvetta olisi hyvä harkita asioiden pakollisena käsittelyvaiheena ennen kunanhallitusta. VM:n mielestä olisi kiinnitettävä huomiota kunnan taloudesta viime kädessä vastuussa olevan valtuuston sitoutumiseen kuntatalouden pitkäjänniteisen kehittämiseen. Linjaus kehitysmenettelystä, joka ohjaa peruspalveluohjelmaa.
Ongelmalliseksi on koettu kuntien ohjaussuhde kuntayhtymiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen ylikunnallisissa palveluorganisaatioissa. Taloudellinen kokonaisohjaus - sektoroitunut professionalismi.
" Valtionosuuksien yhdistäminen kokoaa kuntien peruspalvelujen rahoitusta sekä mahdollistaa entistä paremmin kunnallisten peruspalveluiden kokonaisuuden huomioon otamisen. Yhdistäminen korostaa valtionosuuksien yleiskatteellisuutta eli sitä, että kunta voi päättää valtionosuuksien käytöstä. Yhtenäinen valtionosuusprosentti tukee peruspalveluiden rahoituksen kokonaisajattelua."
jukka.mannikko@tampere.fi

Aikainen herätys kannatti. Suomen jääkiekkojoukkueen kannustamiseen tarvittiin, ja iloinen taistelu siinä nähtiin. Miehet olivat toipuneet ja pelasivat hyvässä iskussa. Onnea pronssimitalista, se voitettiin.

Sumpurainen keli viikonloppuna. Terveiset Janakkalan-reissulta. Tänään lueskelen pitkin päivää alkuviikon kokousmateriaaleja. Maanantain hallituskoulutusta, valtuustoa, tiistaina hallitus ja naisten piirihallitus.

Kokemuksia kuntaliitoksestamme laajalla palstatilalla Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa. Tyytyväisiä yli puolet haastatelluista. Kriittisyyttä palveluiden puolesta. Talouden taantuma tekee omaa vaikutustaan. Ei lyödä hanskoja tiskiin vaan katsotaan ja tehdään yhdessä töitä hyvän saavuttamiseksi.

Aamuni ajatuksia:
YHDESSÄ TEKEMISEN ETIIKKA

- Ryhmä vaikuttaa tavoitteisiin, tulokseen ja odotuksiin tulevaisuudesta monta kautta.
- Tiimi tarvitsee strategista pelisilmää, oivallusta ja innostusta
- Hyvä esimies hitsaa ryhmänsä tiimiksi, joka
tuottaa enemmän kuin yksilöt erikseen.
- Toimiva tiimi sitoutuu strategiaan. Valvoo sen toteutumista.
- Kun elinvaihe tai strategia muuttuvat, se näkyy myös tiimissä.
- Tiimin pitää julkaista arvio työstään.
- Tulee keskittyä tulevaan.
- Aika on kortilla
- Jäsenten keskinäinen tasapuolisuus on tärkeää. .

Ajatuksiani tulevaisuuden terveydenhuollon suhteen:

Terveydenhuoltoa tulee kehittää. Hyvinvointipalvelumme, etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne, tarvitsee pikaista uudelleenjärjestämistä. Tarvitaan suurempia kokonaisuuksia, hoitojen keskittämistä ja niiden myötä saavutettavaa parempaa hoidon laatua. Terveydenhuoltolaki onkin tulossa eduskuntaan huhtikuussa ja sote-kokeilulaki on myös valmistelussa. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava riittävästi. Erikoissairaanhoidon ERVA tulee selkiinnyttää. Tarvitsemme tähän panostusta. Muutoskesta on tehtävä mahdollisuus onnistuneisiin ratkaisuihin. Todella tarkoin on puntaroitava. Hätiköidysti valmisteltuna ei synny hyvää. Kuntien ikääntymispoliittiset strategiat ovat nyt tarpeeseen. Perniössä tehtiin sellainen Hannele Lyytisen johdolla.