Voi tätä vilpoista Suomen suvea.

Kissa istuu linnunpöntön päällä ja tavoittelee sisällä piipittäviä pikku asukkaita. Helpolla meinaa saada saaliin. Hätyyttelyä ja estämismenetelmiä rakennettu.

Kuntien tilinpäätöskeskustelua valtuustossa eilis-iltana. Niin kaikkien olisi pitänyt olla varoissaan ja helpon elämän jatkua. Vaan näin ei käynyt. Heikoimassa taloudellisessa asemassa kamppailleilla kunnilla on takanaan vuosia kestäneet vaikeudet. Haaskaamisesta ei ole kysymys. Ihmisten hoitamisesta ja asioiden pilottihankkeista vanhustenhuollossa on maksettu kallista hintaa...Salon Seudun Terveyskeskus on kehittänyt toimintoja kuten VSSHP myös ja kunta maksaa. Yksittäisen kuntalaisen tragedia näkyy budjetissa, sitä ei monikaan halua ajatella. Tutustumalla mm. PYLL- indeksiin tiedetään mihin mm. rahoja tulee suunnata mitkä ovat heikkouksiamme tapaturmat, syövät, alkoholi....tilastoja kannattaa seurata ja niistä hahmottaa tosiseikkoja.

Ja sokerijuurikkaankin antamista verotulosta on jäänyt verotuloja saamatta; viljelijärengasta jäi pois Salon tehtaan lopettamisen jälkeen. Hyvää vai huonoa...aika näyttää mitä sokerijuurikkaalla saadaan aikaan.

Kovasti on rankkaa kun sanotaan rahaa haaskatun. Rahaa on käytetty peruspalveluihin kunnassamme. Alijäämä on lumipallon tavoin karttunut 2002 alkaen. Itse elelin salolaisena vielä tuolloin enkä tiennyt talousvaiksuksissa painivasta Perniöstä velkataakkoja. Niistähän ei puhuta. Kun kuntaan muutin, odotettiin yksittäisiltä päättäjiltä kovia tekoja. Säästöistä keskusteltiin, mutta niitä ei päästetty tekemään. Kunnan sosialijohtaja vaihtui valtuustokaudella ja uuden tulokkan oli selkiinnytettävä kaikkia maksuja joita edellinen oli tottuneesti vuosia toteuttanut.Toki tuli sanomista kun leikkauksia tehtiin. Nyt 2009 Salossa ihmetellään ettei Perniön alijäämistä ole ollut hajuakaan. Ja kuntajohtajat ovat tehneet yhteistyötä jo kauan.

Mutta nyt eletään yhdessä...tunnelmat heijastuvat kauan ja kauas. Maan, metsien realisoimisesta ei saanut puhua, nyt realisoiminen on hankalaa kun hinta ei tule mistään helpolla.

Kotiinpäinvetämisestä on jaksettu muistuttaa, mutta monikohan osaa ajatella kokonaisuutta. Omassa työssäni olen aina nähnyt alueen asukkaat yhteisenä voimavarana. Sekä myös yhteisten palveluiden tuottajina ja yrittäjinä ja veronmaksajina. Yhtälö antaa ja ottaa, tarvitaanko voiton maksimointia?

Ihmiset ovat stretegiantekoon väsyneitä, mutta nyt on STRATEGIAN TEON AIKA! Elämässä ei saa mitään ilmaiseksi. Töitä on tehtävä ja itsensä likoon pantava.