Anne-Liisa Palmu-Joronen

Anne-Liisa Palmu-Joronen toimi vuosina 1988-2005 Nokia Mobile Phones- liiketoimintaryhmässä juristina, lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Tällä hetkellä hän on yksityisyrittäjä.

Häneltä ilmestyy maaliskuussa 2009 kirja ”Nokia vuodet”. Tässä kirjassaan Palmu-Joronen kertoo työstään Nokian matkapuhelinyksikössä ja siitä, millaista oli työskennellä räjähdysmäisesti kasvaneen yhtiön johtoryhmässä, keskellä valtavia muutoksia, paineita ja kovaa työtä. Kirjassa Palmu-Joronen pohtii myös Nokia-vuosien kokemusten kautta nykyistä johtajuutta ja ammentaa uutta johtamismallia, jossa kaiken peittävälle tehokkuudelle etsitään vaihtoehtoja.

Tämän kirjan haluan lukea seuraavaksi. Haastan ystävät tekemään saman tempauksen, niin päästään keskustelun alkuun.

Liisankatu 21 B
00170 Helsinki
(09) 135 331
www.cancer.fiSyöpäjärjestöt
tukevat
syöpäpotilaita ja
heidän läheisiään.

Syöpäjärjestöt vähentävät syöpäsairauksista aiheutuvaa uhkaa ja haittoja yhteiskunnassa ja tukevat syöpäpotilaita ja heidän läheisiään hoidon ja kuntoutumisen aikana.

ARVOT

INHIMILLISYYS
Syöpäjärjestöt kunnioittavat ihmisarvoa, pitävät tärkeänä yksilöllisyyttä ja avoimuutta ihmisen kohtaamisessa, korostavat yhteisöllisyyttä ja ymmärrettävyyttä sekä ihmisten tasa-arvoisuutta toiminnassaan.

TOTUUDELLISUUS
Toiminta perustuu järjestön luotettavuuteen, uskottavuuteen, tieteellisyyteen
ja ymmärrettävyyteen.

RIIPPUMATTOMUUS
Järjestö tarvitsee riippumattomuutta voidakseen toimia omien tavoitteidensa suunnassa vaikuttavasti, tuloksellisesti ja tehokkaasti, mutta yhteistyössä muiden kanssa.

YHTEISVASTUULLISUUS
Syöpäjärjestöjen yhteisvastuullisuus antaa perustan yhdistyksien tarkoituksen
toteuttamiselle sekä sisältää vastuun järjestötaloudesta huolehtimisesta.

Kylät elämään maaseudulla ja taajamissa

Suurentuneissa kunnissa tarvitaan uudenlaisia keinoja maaseutualueiden äänen kuulumiseksi.
Huoli palvelujen ja päätöksenteon keskittymisestä entistä kauemmas ja entistä suurempiin keskuksiin on aiheellinen. Jähmeät toimiala- ja reviirijaot eivät ole kuntalaisen kannalta perusteltuja, ne ovat jäänteitä historiasta. On mietittävä rakenteet, jotka tukevat tuottavuutta ja asiakkaan parasta. Palvelut tulee järjestää mahdollisimman puhtaalta pöydältä, irrallaan kunnallishallinnon perinteistä. Kaikkea on rohjettava kyseenalaistaa, nostaa siis kissojakin pöydälle. Ei voida kulkea vain entistä latua. Mutta kyseenalaistamisessa on riskinsä. On houkutus, että toimitaan lyhytnäköisesti ja liikaa virtaviivaistaen.

Kuulemistilaisuudet ja yhdistysedustuksellisuus on tarpeellista jotta asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratiasta oikeasti voidaan puhua. Suomi on Euroopan unionin harvaan asutuin ja maaseutumaisin maa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että niin valtio, maakunnat, kunnat ja kylät, kaikki yhdessä, osallistuvat maaseutupolitiikan toteuttamiseen. Maaseudun kehittäminen koskee kaikkia Suomen maaseutualueita.
Kuntaliiton hallitus on hyväksynyt Kuntaliiton maaseutustrategian, jossa on määritelty Kuntaliiton näkökulmasta maaseutualueiden tärkeimmät vahvuudet ja haasteet sekä etsitty ne painopistealueet, joita kehittämällä maaseudun elinvoimaisuus voidaan turvata. Strategia antaa välineineitä siihen, miten valtio ja kunnat voivat omassa toiminnassaan paremmin huomioida maaseudun ja millä keinoilla maaseudun elinvoimaisuutta voidaan edistää, maaseutupolitiikan keskustelun herättämisessä ja arvostuksen nostamisessa sekä kansainvälisen yhteistyön käynnistämisessä.


Voimistuvat kylät – hankkeen tavoite
kylien ja kuntien yhteistyö

Kylien merkitys ja voima tulee huomata kunnissa ja valtionhallinnossa.
Uusissa suurkunnissa ei ole sellaista seurantaa, että kylän tarpeet kanavoituisivat
kunnallishallintoon. Maaseudulla on meidän kaikkien tarvitsemaa puuta, puhdasta vettä, malmeja, peltoa, luonnontuotteita, bioenergian lähteitä; aineellisia resursseja, jotka voidaan kestävällä tavalla hyödyntää. Maaseudulla asuu osaavia, luovia, innovatiivisia ihmisiä. Yhteistyötä tarvitaan uuden kaupunkikokonaisuuden sisällä. Alueellinen työmatkaliikenne jo kertoo siitä. Maaseutu tuo myös rahaa keskuksiin. Kaikki maksavat veroja palveluista.

Yhdyskuntarakenteen hallinta on erityisen tärkeää suurilla, kasvavilla kaupunkiseuduilla, mutta sillä voidaan tukea myös maaseudun taajama – ja kyläverkoston elinvoiman säilymistä. Kuntayhteistyö on ollut puutteellista. Maankäytön, asumisen ja liikenteen ja palveluiden käytön yhteensovittaminen asettaa omat haasteensa. Kunnat kilpailevat naapureittensa kanssa asukkaista. Maapolitiikka ontuu, tarvitaan edellytykset hyvälle, suunnitelmalliselle visioidulle kaavoitukselle. Kuntalaisten avoin kuuleminen kokonaisuutta suunniteltaessa on perusta. Yhdistyksillä on asukkaita yhdistävä rooli. Yhdistykset edustavat jäseniään parhaalla mahdollisella tavalla.

Strategiat ja toteutettavat päätökset eivät kulje linjassa. Hajarakentamisen ohjaus on vaikeaa ja vaikutukset kumuloituvat kustannuksina. Ongelmana kaikessa lienee päätöksenteon lyhytjänteisyys ja hitaus. Asukkaat, päättäjät ja virkamiehet vaihtuvat ja jopa intressit muuttuvat. Yhteistä linjausta tarvitaan

Kaavaa laadittaessa huomioitavia seikkoja ovat tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne, ekologinen kestävyys, ympäristön ja talouden kannalta järkevät liikenteen ja teknisen huollon järjestelyt, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävä käyttö, maakunnan elinkeinoelämä ja sen toimintaedellytykset, maisema, luonnonarvot ja kulttuuriperinnön vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Nykyisen yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö, asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus on järkevää keskittää toimivien liikenneyhteyksien ääreen. Taajamat ovat jo olemassa.
Kuntalaiset ja päätöksenteko eivät saa jäädä irralleen. Kasvuseuduilla omakotitaloista merkittävä osa rakennetaan asemakaava-alueen ulkopuolelle. Hajarakentaminen on aina seudullinen kysymys.
Ihmiset itse tekevät valintoja. Valintoihin vaikuttavat palvelut, luonto ja liikenneyhteydet.

Haluan avata keskustelun asiasta joka tarvitsee tilansa.

Lähetetty tänään myös Salon Seudun Sanomiin ja Perniönseudun lehteen.

Kotona
Toipilaana oleminen onkin tosi haastavaa. Minulle tehtiin päiväkirurgisena toimenpiteenä polventähystys. Pääsin siis illalla kotiin. Hieno juttu. Nukuin hyvin yön, siilä sain hyvät ohjeet ja välineet kotiin lähtiesä. Vaikeinta on paikoillaan olo. Liikkuvana ihmisenä minulla on monta asiaa mielessä. Oikein pitää itsensä määrätä olemaan paikoillaan. Luettavaa on piisannut ja nettiä selattu. Ystävän yllätystervehdys ilahduttaa valtavasti. Kiitos ihanuuksista Maarit! Moni on muistanut. Ja on ilahduttavaa saada hyvänvoinnintoivotuksia. Yhteisöllisyydessä on voimaa. Kiitos kaikille.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-
arvosta edellyttää, että kaikki
työnantajat, joiden palveluksessa
on säännöllisesti yli 30 työntekijää,
laativat tasa-arvosuunnitelman.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tekemän
selvityksen mukaan 79 % kunnista
ja kuntayhtymistä on tehnyt tasaarvosuunnitelman.
Näissä kunnissa ja
kuntayhtymissä työskentelee 91 % tiedusteluun
vastanneitten kuntayksiköiden
henkilöstöstä. Mitä suuremmasta kuntayksiköstä
on kysymys, sitä varmemmin
myös tasa-arvosuunnitelma on tehty. Tasa-
arvosuunnitelma on kaikissa kuntayksiköissä,
joissa työskentelee yli 5 000 kunta-
alan työntekijää.
Tasa-arvosuunnitelma oli vielä tekemättä
21 % kunnista ja kuntayhtymistä.
Näissä työskentelee 9 % kaikkien
vastanneitten kuntayksiköiden henkilöstöstä.
Reilut puolet näistä arvelee kuitenkin
saavansa tasa-arvosuunnitelman
valmiiksi vuoden 2009 aikana. Tämän lisäksi
tasa-arvosuunnitelma oli tekemättä
35 kunnassa tai kuntayhtymässä, joiden
henkilöstömäärä on alle 30 ja joita tasa-
arvosuunnitelmavelvoite ei sen vuoksi
koske.

Palvelurakenneuudistus heijastuu
suunnitteluun
Kuntien palvelurakenneuudistuksen ja
siihen liittyvien kuntaliitosten aiheuttamat
muutospaineet ja -tarpeet kohdistuvat
myös tasa-arvosuunnitteluun. Vuoden
2009 alussa tehtiin 32 kuntaliitosta,
joiden myötä 67 kuntaa lakkautettiin.
Yleisimpänä syynä tasa-arvosuunnitelman
puuttumiseen mainittiinkin se, että
suunnitelma on laadittava kuntaliitoksen
takia kokonaan uudestaan ja työ oli vielä
kesken. Osa kunnista tai kuntayhtymistä
ei puolestaan katsonut suunnitelman
tekemistä tarpeelliseksi tilanteissa, joissa
niillä oli lähitulevaisuudessa tiedossa joko
kuntaliitos tai lakkauttaminen.

Tasa-arvolain mukaan tasa-arvosuunnitelma
on laadittava yhteistyössä henkilöstön
edustajan kanssa. Tiedustelun
mukaan yhteistyö on toteutettu kunnissa
ja kuntayhtymissä siten, että tasa-arvosuunnitelma
on valmisteltu työnantajan
ja henkilöstön yhteistyöelimissä ja tasaarvotyöryhmissä
ja henkilöstöä on kuultu
valmistelussa.
Yleisimmin tasa-arvosuunnitelmasta
on tiedotettu henkilöstölle kunnan tai
kuntayhtymän sisäisillä verkkosivuilla,
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen
selvityksen mukaan 79 % kunnista
ja kuntayhtymistä on tehnyt tasaarvosuunnitelman.
Tasa-arvosuunnittelu
on osa suunnitelmallista työelämän
kehittämistä ja vahvistaa henkilöstön ja
työnantajan välistä luottamusta.

Tasa-arvolaki velvoittaa työnantajan
edistämään naisten ja miesten välistä tasa-
arvoa. Kunta-alan tasa-arvosuunnitelmissa
naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua
käsitellään monipuolisesti, ja osassa
suunnitelmista on myös esitelty näihin teemoihin
liittyviä konkreettisia toimenpiteitä.
Lähes puolessa tasa-arvosuunnitelmista
käsitellään myös muita yleisiä yhdenvertaisuuteen
liittyviä teemoja kuten ikään, etniseen
tai kansalliseen taustaan, uskontoon.

Kunnat ja kuntayhtymät seuraavat tasa-
arvosuunnitteluun sisältyvien toimenpiteiden
toteutumista mm. työtyytyväisyyskyselyillä,
kehityskeskusteluissa ja
osana työpaikan yleistä kehittämistä koskevaa
seurantaa.

Tasa-arvosuunnittelu lisää
luottamusta henkilöstön
ja työnantajan välillä
Tasa-arvosuunnittelu on osa järjestelmällistä
työelämän kehittämistä. Suunnittelu
vaikuttaa työpaikan yleiseen tasa-arvotilanteeseen
ja lisää erityisesti henkilöstön
ja työnantajan välistä luottamusta.



Anne Hotti
johtava työmarkkinatutkija