Kiireisen poliklinikkapäivän jälkeen ajelen kotiin aurinkoisessa pakkaskelissä. Iltani kuluu hevosten hoidossa, kissojen ja koiran kanssa. Ihanan rauhallista. Lepoa. Tätä minä tarvitsen. Illalla pojilta saan hyviä, iloisia kuulumisia. Matka on sujunut kivasti. Illalla sähköposteja lukiessa aika vierähtää vinhaa vauhtia. Iloitsen isän ja pojan yhteisestä lomasta. He tarvitsevat sen. Lepoviikko kaupunginhallituksen kokouksista on mieluinen. Asiamäärät ovat suuria ja valmistautumiseen menee aikaa. Keskustelussa ja paikallislehdessä Salon Seudun sanomissa on pyörinyt kokouksiin osallistuminen. Olen tämän valtuustokauden aikana ollut vain muutamista kokouksista poissa, ja niitä on viikottain. Minua kiinnostavat vilpittömästi yhteiset asiat, hankalinakin aikoina. Jokainen ajatus keskusteluissa on jaettava. Etukäteen tehdyt päätökset eivät ole hyviä. Lautakunnassa, hallituksessa ja erinäisissä foorumeissa rakentavan kesjustelun kautta löytyy helmiä. Yhteisiä päätöksiä tarvitaan. Yhteisöllisyyttä rakentamaan. Näin minä sen koen.

Elleivät ihmiset ole onnellisia
tehdessään sitä mitä tekevät,
he eivät tee sitä läheskään niin
hyvin kuin tekisivät jos olisivat
onnellisia sitä tehdessään.